Vaimolla on jo pidemmän aikaa ollut haaveena saada oma pizzauuni pihalle. Idea tuli perinteiseen tapaan Strömsö-ohjelmasta jossa sellaisen rakensivat. Strömsössä ideaa ei kuitenkaan esitelty kovikaan tarkasti eikä toimintaperiaatetta käyty läpi siten että innostus olisi tarttunut tarpeeksi päästäkseen toteutusvaiheeseen saakka. Kun löysimme Tuulikummun keittiössä -blogista jutun heidän rakentamastaan pizzauunista mieli kuitenkin muuttui ja rakennuspaikan miettiminen alkoi. Tuulikummun keittiön jutussa oli kerrottu hyvin uunin toimintaperiaatteesta ja eroista perinteisiin Suomalaisiin uuneihin. Näistä ja hyvin kuvatuista rakennusvaiheista oli merkittävästi hyötyä omaa uunia suunniteltaessa ja toteutettaessa.
Rakennuspaikaksi valittiin suurehko kivi terassin vierellä, jossa uunia olisi kätevä käyttää ja eikä routimisesta tarvitsisi murehtia. Uuni on nimittäin kokonaisuudessaan kiven päällä, eli jos routa liikuttaa kiveä liikkuu koko uuni sellaisenaan sen mukana eikä rakenteisiin pitäisi tulla vaurioita. Kivi kuitenkin asetti omat haasteensa pohjan valumuotin tekemiseen, etenkin kun pohjasta päätettiin tehdä kahdeksankulmainen jotta siitä ei tulisi yhtä raskaan oloinen kuin neliskanttisesta jossa kulmat olisi reilummin näkyvillä.
Pohjavalun kuivuttua ja muotin purkamisen jälkeen pohja muurattiin tulitiilistä tulenkestävällä muurauslaastilla. Tämän jälkeen muurattiin kehän alaosa niinikään tulitiilistä. Uunin sisähalkaisijaksi mitoitettiin hieman vajaa metri. Näin uunissa on hyvin tilaa pizzojen käsittelylle.
Koska tulenkestävän muurauslaastin saumoista ei voi tehdä kuin muutaman millin vahvuisia, kiinnitettiin pystyyn muurattujen tulitiilien ympärille muovi ja pahvi kuormaliinoilla sidottuna ja täytettiin tiilien ulkosyrjien väliset raot löysäksi sekoitetulla tulenkestävällä valumassalla.
Uuni haluttiin hieman varaavaksi, jotta siihen voidaan tarvittaessa myöhemmin tehdä irrallinen luukku ja sitä voidaan käyttää myös jossain määrien ruokien hauduttamiseen. Tänän vuoksi tiilien (ja myöhemmin myös kuvun) ympärille laitettiin 50mm palovillaa eristeeksi. Palovillan ollessa kovaa piti se leikata melko pieniksi paloiksi jotta se saatiin muotoonsa uunin ympärille.
Itse kupu olisi mahdollista tehdä joko muuraamalla tulitiilistä tai valamalla tulenkestävästä valumassasta. Tulitiilinä käytimme venäläisiä tiiliä, jotka ovat kovuutensa vuoksi melko ikäviä leikattavia timanttilaikallakin, ja sen vuoksi päädyimme valumassa käyttöön. Muotti olisi mahdollista tehdä joko esim hiekkalaatikkoon jolloin laatikkoon tehtäisiin kuvun mallinen kuoppa johon johon massa valettaisiin ja valun kuivuttua nostettaisiin paikalleen. Päädyimme kuitenkin samaan ratkaisuun kuin esimerkkinä toimineessa Tuulikummin keittiön uunissakin, eli uunin sisus täytettiin hiekalla josta muotoiltiin muotti valumassalle joka tässä menetelmässä valetaan suoraan lopulliselle paikalleen.
Hiekkaa kasteltiin täytön aikana jotta se saatiin pysymään paremmin muodossaan, ja kun muoto oli saatu halutuksi levitettiin pintaan veden ja puuliiman sekoitusta pinnan kovettamiseksi. Lopulta päädyimme vielä liimaamaan pari kerrosta sanomalehteä hiekan päälle levittämällä paperin muotin pintaan ja sivelemällä sen samaisella veden ja puuliiman sekoituksella. Tämä kovetti pinnan niin hyvin että valaminen oli helppo tehdä eikä muotin hajoamista tarvinnut pelätä. Paperi palaisi kuitenkin pois ensimmäisiä suurempia tulia poltettaessa. Suuaukkoon laitettiin styrox-levy jolla estettiin hiekan karkaaminen sitä kautta.
Uunin suuaukon yläosalle ja siinä olevalle hormin lähdölle tehtiin oma erillinen muottinsa, ja se valettiin omana erillisenä kokonaisuutenaan etukäteen. Hormin etupuolelle jätettiin pieni lippa jonka tarkoituksena on ohjata savut paremmin hormiin.
Tulitiilien ja kuvun väliin laitettiin ohut kaistale palovillaa, jotta kupu on omana erillisenä kelluvana osanaan eikä kiinni tiilissä.
Kun kupu oli kuivunut pari päivää, oli vuorossa hiekan poistaminen uunin sisältä. Tämä edesauttoi kuvun valun kuivumista kun kosteus pääsi poistumaan myös sisäkautta. Kuvun annettiin kuivua vielä pari päivää ennen ulkokuoren verhoamista palovillalla. Tällä kertaa kyseessä olikin kunnon palapelin rakentaminen villan kovuudesta ja kuvun muodosta johtuen. Kuvun kuivuessa olikin hyvää aikaa muurata piippu (vanhoista olemassa olleista antiikkitiilistä), aloittaa pohjan rappaus, muurata/valaa koristekaari etureunaan, sekä mm valaa pieni korokereunus aiemman valun päälle jotta pohjalla olevien tulitiilien kulmat eivät jääneet näkyviin vaan reuna nousi niiden yläreunan tasalle.
Villan päälle laitettiin vielä pari laastikerrosta, joiden väliin laitettiin ohut verkko halkeamisten ehkäisemiseksi. Yllä olevassa kuvassa verkko paikallaan kuvun pystyosassa.
Lopuksi kokonaisuus rapattiin rappauslaatilla. Uunin lopullinen pintakäsittely on edelleen mietinnän alla, mutta koska rappauslaasti kuivuu hyvinkin vaaleaksi ja sen pitäisi kestää myös talviolosuhteita uuni jätettäneen rapatuksi eikä maalata kuten aluksi oli harkinnassa. Tämä toki voidaan tehdä myöhemminkin jos näyttää että rappaus ei säilykään hyvän näköisenä.
Alaosa hierrettiin perinteisesti sileäksi, kun taas kupu liipattiin lastalla eri suuntiin jotta siitä saatiin hieman ‘käsintehdyn’ näköinen ja näin hieman ilmettä uunille.
Uuni on nyt ollut valmiina kohta parisen viikkoa. Siellä on viime päivät poltettu pieniä tulia jotta kaikki kosteus kuvusta saataisiin poistumaan ennen ensimmäistä kunnon lämmitystä jotta vältytään kuvun rikkoontumiselta. Malttamattomina odotetaan ensimmäistä kunnon lämmitystä ja pizzoja, josko jo ensi viikonloppuna…
Aug 31, 2013 @ 10:26:28
Hienosti tehty pizzauuni! Ja hieno kuulla, että meidän uuniprojektista/ohjeista on ollut apua. Tuo kivenpäälle rakentaminen on erittän hyvä idea, samoin kahdeksankulmainen jalusta. Kannattaa varautua siihen, että kuvun ja pystyjen tulitiilien väliin tullee halkeama (= liikuntasauma) kun uunia lämmitetään. Meillä on ollut reippaan vuoden aikana lämpö uunissa n. 10 kertaa ja pintarappaus tosiaan halkeilee, mutta tämä on pelkästään visuaalista ja kertoo samalla, että uunia myös käytetään. Ja aina on mahdollista vaikka rakentaa kuvun päälle kotelointi ja täyttää kuvun päälleninen alue villalla, mikäli halkeamat pinnassa alkavat ärsyttämään. Luukku kannattaa myös tehdä, sillä lämmityksen aikana lämpö ei karkaa suuaukosta, luukkuun vain aukot, joista saa korvausilmaa tulelle. Ollaan käytetty myös luukkua välillä pizzan paiston aikanakin, kun meillä on niin tuulinen paikka ja korvausilmaa luukutta tuntuu tulevan uunin sisään oikein kunnolla. Meillä tuo tulenohjauslippa on toiminut todella hyvin n. 1 metrin pituisella piipulla. Teimme pergolan kesän aikana uunin ympärille, ensi kesä muuraan piipulle hieman lisää pituutta, koska nyt se loppuu ennen pergolan yläpuita.
T. Jukka Sillanpää
Aug 31, 2013 @ 11:56:31
Kiitokset kommenteista. Tarkoituksena onkin ollut laittaa viestiä ja kiittää hienosta ideasta ja ohjeista.
Uuni on lämmitetty nyt pari kertaa, ja lämpiää tänään kolmannen kerran. Toistaiseksi halkeamia ei ole tullut kuin pieni kuvun pystyosan ja alustan rajaan, mutta hyvinkin todennäköisesti niitä tulee ajan mittaan lisää, sen verran kuumaksi uuni kuitenkin tulee lämmittää. Tarkkaa sisälämpötilaa paistohetkellä ei ole vielä tiedossa mutta kunhan vasta tilattu 900C asti mittaava infrapunalämpömittari saapuu niin saa senkin selville. Joka tapauksessa pizzat paistuvat melko tarkasti kahdessa minuutissa eli lämpöä riittää, mutta luukku on kyllä tarkoitus myös tehdä jotta uunia voi käyttää paremmin myös hauduttamiseen.
Ehkä ainoa asia jonka jälkikäteen saattaisin tehdä toisin olisi eristeen laittaminen pohjan tulitiilien alle. Tämä voisi hieman nopeuttaa pohjan kuumenemista tarvittavan kuumaksi.
Ajatuksen tasolla itsekin on jo tullut mietittyä katoksen rakentamista uunin ympärille ja päälle, mutta se jätettäneen ensi kesään.
Apr 24, 2014 @ 12:04:00
Aivan mahtava uuni!! Hienosti tehty ja toimiva peli. Tässähän pian innostuu itsekin rakentelemaan
Jul 21, 2014 @ 13:36:08
Hieno on! Kuinka suuri siitä lopulta tuli? Suunnittelen oman urakan aloitusta, joten mitat kiinnostavat
Jul 30, 2014 @ 20:40:38
Kiitokset!
Uunin sisähalkaisija on pikkaisen vajaa metri, olisiko ollut n 95 sentin luokkaa. Ulkomittaan sitten lisäksi tiilet tai valumassa, villa ja rappaukset eli luokkaa 10-15 senttiä puolelleen joten ulkohalkaisija on 120 sentin luokkaa. Suuaukon leveys puolestaan on 40 cm.
Suosittelen tekemään riittävän suuren sisämitaltaan jotta sekä puiden että pizzojen käsittely on tarpeeksi helppoa. Pienemmässä puut ja tuli tulisivat helposti liian lähelle paistokohtaa. Ainakin meidän kohdalla tuo n metrin sisähalkaisija on ollut oikein passeli.
Kaikkiaan kokemukset ovat kyllä pelkästään positiivisia, eli ehdottomasti suosittelen rakentamista! Pizzat ovat todella herkullisia, ja lisäksi meillä on lähes joka paistokerran jälkeen laitettu esim possun niskaa tai kasleria uuniin koko yöksi hautumaan. Saa todella herkullista ja mureaa nyhtöpossua. Ja pelkän herkuttelun lisäksi koko pizzojen valmistus ja paisto itsessään on jo mukavaa ohjelmaa ja esim juhlien kohokohta.
Tänä kesänä uunin viereen ja ympärille on tullut tehtyä terassi ja katos, pitää laittaa siitäkin kuvia myöhemmin.
Feb 20, 2015 @ 18:00:09
Hienon uunin rakensit, nyt olis tarjolla valmista ei muutako alusta ja tulet pesään!
May 29, 2015 @ 13:43:46
Erinomainen opas uunin rakentamiseen, kiitos tekijöille!
Kysymys,
savupiipun juuren rakentaminen, ette tekstissä kerro, miten olette tehneet sen.
Kuvassa näkyy suuaukon rakennusvaiheet aika hyvin. Savupiipun juuripala
ilmestyy mukaan kokonaisena. Valoitteko sen tulimassasta erillisessä muotissa?
Kysyy pizzauunin rakentaja, joka on kolmannen kuvan vaiheessa, ylhäältä laskien.
Vesikielellä pitsoja odottaen…..
Nov 10, 2015 @ 12:57:15
Nyt on kysymys jäänyt kokonaan huomaamatta, pahoittelut tästä.
Mutta tuo piipun lähtö tehtiin tosiaan erikseen valumassasta erilliseen muottiin valamalla ja valmis kappale nostettiin sitten tiilien päälle (toki kaistale palovillaa väliin).